minttuli

Tai lähinnä ne "vaikeudet" on ihan mun henkilökohtaisia vaikeuksia, kun en oikein enää tahdo muistaa koko tätä blogia..Tää on ollu pitkältikin se avautumis- ja valittamisväylä, mutta nyt kun kaikki on hyvin, pitäis muistaa vähän kertoa niitäkin kuulumisia, jotta tätä olis mukavampi lukea jälkeenpäin(itsellenihän mä tätä kirjoitan).

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja mä jouluhulluna sitten menin jo ostamaan muovisen joulukuusen ja koristelin sen olohuoneeseen, jouluvalot pääsi myös jo parvekkeelle ja vietettiin Miran kanssa pikkujouluja viime perjantaina. Juustoja ja viiniä ja viiniä.. Saatiin kuningasidea lähteä vielä baariinkin, enkä muista koska viimeksi olisin ollut niin perseet olalla. Illan kruunasi se, että isäntä esitteli mut ylpeänä (työ)kavereilleen ja mä en muista mitään.... Lauantai menikin sitten kaameassa krapulassa ja oksensinkin. Meinas isännän siskon järjestämät perhepikkujoulut mennä melkein sivu suun, mutta selvittiin sinne sitten tunnin myöhässä, kun mä olin saanut itteni jonkinlaiseen kuosiin. Saunaa ja hyvää ruokaa, glögiä ja pipareita, kateltiin noiden amerikanvideoita ja chillailtiin. Ne on kyllä huippua porukkaa, olen onnekas että oon saanu "sukuuni" noin ihania ihmisiä.

Matkakin on ehkä suunnittelilla, meinattiin lähteä isännän talvilomalla egyptiin vesipetoilemaan, mikäli vaan saa lomansa semmoseen aikaan että jotain halpoja matkoja on tarjolla. Olis siellä muitakin kohteita, mutta isäntä ei oikein ollut innostunut Eilatista(enkä mäkään, kun pitäis hommata uus passi enkä halua heti "pilata" sitä Israelin leimalla) tai Jordanian Aqabasta. Katsotaan nyt, pääasia että veronpalautusrahat riittää ja on aurinkoa ja lämmintä vettä!

Juu elossa ollaan, mutta missä?!
Oon sitten nykyään Hyvinkääläinen. Kaikkeen sitä yksi nimpparikortti voi johtaakin(viitaten edelliseen postaukseen).. ;)
Oikeasti vain mun elämässä on kesän aikana tapahtunu asioita, joita en olis uskonu mulle tapahtuvan ees villeissä unelmissa, varsinkaan kun sinkkuvuosia ehti kertyä jopa 11 ja viime talvi jne oli niin synkkää aikaa.
Ehkä tarkoituksensa kaikella, olen oikeastaan ihan tyytyväinen että asiat on menneet niinku menivät, opetti paljon elämästä, asioihin suhtautumisesta ja musta itsestä. Nyt osaa iloita pienistä asioista ja arvostaa kaikkea sitä hyvää mitä mulla on, enkä oo salaillut sitä että olen käynyt pohjalla, koska se muutti mua aika paljon, kuuluu mun menneisyyteen ja selittää omalta osaltaan, että kuka mä olen ja miksi.

Eipä tässä sen kummempia muuten, flunssa päällä ja isäntä toisella puolella maapalloa viikon päivät(eilen vasta lähti), vähän tylsää ja aattelin tätäkin pitkästä aikaa päivitellä. Eilen uhrasin koko päivän kaupoissa kiertelyyn Riihimäellä, en kylläkään onnistunut tuhlaamaan kuin sata euroa ja siitäkin reilusti yli puolet meni ruokakauppaan. Sen takia varmaan nyt sitten onkin olo tuplasti huonompi, mitä eilen aamulla, olis ehkä ollut viisaampaa vaan levätä, mutta ihan mukava päivä oli.

Kesä meni aika leppoisasti, juhannusaattona oltiin vaan kotona ja ajeltiin lähikunnissa, juhannuspäivänä käytiin sealifessa ja lintsillä (pussailtiin maailmanpyörässä) ja tossa n. kk sitten tehtiin päivä tukholmassa-risteily. Hangossa käytiin muutama viikko sitten ajelemassa. Maattiin rannalla ja kahlailtiin vähän kylmässä merivedeessä, ihana päivä sekin. Meinattiin eka jäädä sinne extempore hotelliin yöksi, mutta tultiin sitten kuitenkin yömyöhällä kotio. Ikeassa on tullu myös käytyä useaan otteeseen, kun uusittiin vähän huonekaluja tänne ja alkaakin nyt näyttää jo kodilta. Enää puuttuu ruskea-turkoosit olkkarinverhot, nuo nykyset ei sovi tänne nyt ollenkaan enää ja jonkinlainen matto. Isäntä lupas sentään nyt kauppareissuihin ja mielipideneuvotteluihin kyllästyneenä luovuttaa mulle tuon päätösvallan sisustuksen suhteen ja sehän sopii. Eipä tarvitse joka tyynynpäälisestä alkaa lypsämään mielipiteitä, kun loppujenlopuksi tuntuu sille olevan melko sama mitä täällä on, kunhan on "siistiä" ja mullahan on loistava maku! :D

Nyt voisi koittaa parannella itseään mehujään ja leffan voimalla, pitää perua alkuviikon menot, kun ei tässä oikeen oo siinä kunnossa, että ilman kuumettakkaan viittis kasvohoitoon mennä köhimään. Hierojalle kyllä vois mennä, selästä joku lihas niin kipeä että tietyt liikkeet meinaa vetää sen aivan kramppiin.

Koitan olla ihkuttelematta. Tai no jos vähän? Z:lta tuli viikolla nimpparikortti ja olin aivan soikeana onnesta. RRRrrrrakastan kortteja, se on jotenkin henkilökohtain tapa muistaa toista ja kun siihen kirjoittaa jotain itse, niin se saa oikeasti tunteen että se lähettäjä on ajatellut sua. Viikko vielä pitäis jaksaa, että nähdään. Aika kuluu hitaasti ja samalla kuitenkin jotenkin nopeasti, hassua.

Aloin käymään salilla taas. Spinnissä ja pacessa, juoksumattoa. Energiaa on ihan kamalasti ja joka päivä oon touhunnut jotain. Eilen tuli oltua pacen ja juoksumaton jälkeen vielä Ollilla kattomassa uusin potterleffa. Vähän kyllä puolella silmällä, kun leivottiin(ja syötiin) samalla mokkapaloja. Ähg. Tänään ajattelin vain olla, mutta nyt jotenkin tuntuu että ei ole tekemistä. Outo tunne pitkästä aikaa, kun ei oikein mikään "täytetekeminen" kiinnosta vaan pitäisi olla jotain Oikeaa Tekemistä.

"Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus."

Totta, totta. En oo moneen aikaan taas jaksanut pysähtyä kirjottamaan mitään. Toi oli onneksi aika lyhytikäinen takaisku, mistä oon viimeksi kirjoittanut, se oli jo viikon päästä unohduksissa ja nykyään lähinnä huvittaa.

Mitäkö kuuluu? No ihan hyvää, eiku oikeesti hyvää.
Tutustunu uusiin ihmisiin, käynyt ajelemassa, kävelylenkillä, ottanut rauhallisesti ja pitänyt hauskaa, viettänyt siis melko lailla normaalia elämää.
Before the Dawnin keikalla apinassa oli aivan mahtavan hauskaa, vappuna oltiin perusporukalla täällä etkoilemassa ja jatkettiin tästä hoodiin, jossa sitten tuli törmättyä vanhoihin tuttuihin ja vähän uusiinkin. Ilta meni ihan mainiosti, ainoa että tuli lähdettyä hölmöyksiin, mutta se oikeastaan ei ole minun ongelmani, minulla ei oo mitään kaduttavaa, päinvastoin. Siitä oli lähinnä hyötyä, kun tajusin että olen aikanaan haikaillut jotain haamuja vain..

Kevät on jo pitkällä, hiirenkorvat alkaa olla jo rotankorvia, voikukat ja valkovuokot kukkii ja perhoset lentelee. Tänään tuli oltua iskän nimpparikahveilla ja ulkona istuessa poltin naamani ja päänahkani lahjakkaasti. Aftersunin tuoksu ja palaneen ihon tunne tuovat mukavasti egyptifiilistä, varsinkin kun kämpässä on taas +28astetta lämmintä. Ilmalämpöpumppua odotellessa!
Viikonloppu meni tosi nopeasti. Mulla oli yövieraana täällä eräs herra Z. En tiedä, olenko ihastunut vai muuten vain sekasin, mutta jotain outoa mulle tapahtui. Oli kyllä mukavaa ja tosi hempeetä, mutta miehet.. Ei niistä ikinä tiedä, joten katsotaan nyt.
Viikonloppuna radio rockin risteilylle, joten kyllä tässä lähitulevaisuudessakin riittää äksöniä. Whee!

Pitikin sitten eilen taas tehdä emämunauksia.
Tuli oltua Sonjan kanssa hoodissa.. Löysin baarista mukavan oloisen miehen, juteltiin juteltiin juteltiin, mentiin sen luo ja juteltiin. Sanoin etten harrasta yhden illan juttuja ja kerroin muutenkin tosi paljon kaikkia omia asioitani, puhuttiin henkeviä ja menin lankeamaan sen valheisiin, antoi ymmärtää että on oikeasti kiinnostunut ja että katsotaan tulisko meistä jotain.
Iltapäivästä se kävi suihkussa ja alettiin kattomaan leffaa ja yhtäkkiä se alko kohdella mua tosi viileästi, sentään tilasi mulle taksin helvettiin sieltä. Jee, hienoa, perussettiä. Kauhea krapula ja morkkis, väsymys ja vitutus.

Oon ollu kohta 11v sinkkuna ja menen lankeemaan tommosiin paskapuheisiin noin helposti, en tajua mikä muhun meni! Toisaalta täytyy sanoa että en tiedä olisinko uskaltanut ottaa riskiä olla uskomattakaan sitä, vaan ite esittänyt kylmää ja kovaa. Noh todennäkösesti olisin varmaan katunut joka tapauksessa..
Vielä kovin vakuutteli ettei ole mikään pelimies naistennaurattaja, no ei varmaan. Ehkä se olikin vain puhdas kusipää mulkero ja helvetin hyvä valehtelemaan, eikä sekään mua niin vituta, kuin se että ite olin liian helppo uhri ja annoin sen jallittaa.

Hmm mitähän kertoisin.
Pää on sekaisin, mutta tiiän sen itse, joten se on kai vaan positiivista. En oo oikeen nukkunu koko viikkona kunnolla, vaan yöunet jääny aina 4-5 tuntiin ja herään liian aikasin saamatta uudestaan unta. Tossa alkuviikosta vaivasivat myös painajaiset, enkä muista pitkään aikaan olleeni niin ahdistuneena unien jälkimaininkien vallassa, tosin olipa niissä kohtalaisen selvää symboliikkaa viimeaikaisiin asioihin.
Eilen taas oli hyvä päivä, kai toi lääke auttaa. Oltiin Tiin kanssa Turussa tatskattavana(palaan tähän kohta) ja sitte kaupassa pyörimässä. Illasta olin niin väsyny univelkasena, että pilkin koneella, mutta siitäkin huolimatta heräsin reilun neljän tunnin tunien jälkeen pirteänä, pääkipuisena ja turhautuneena.
Sillai kyllä parempi olo, kun on saanut porukoille juteltua asioista, varsinkin isälle. Vaikeaa, mutta toisaalta sen arvosta. En vaan voi korostaa liikaa, että pitkästä aikaa mulla on sellanen perhe, millasta oon pitkään toivonu. Vaikka oon köyhempi kelan pantatessa rahoja, olen hyvinkin sairaudentuntoinen, enkä voi kovin hyvin, mutta tunnen että mulla on nyt asiat paljon paremmin kuin pitkään aikaan. Se vaan joskus on niin pienestä kii..

Niin siitä tatskasta. Piti vaan lähteä seuraksi, mutta kun on tuo ajatus muhinu jo pitkään päässä ja sain vielä kuningasidean koskien aiheen yhdistelyä, niin se suorastaan huusi toteutusta mahdollisimman pian. Se on mua, se on kaunis ja siinä on hyvä idea taustalla. Olen niin tyytyväinen, että oikeastaan varmaan 75% mun hyväntuulisuudesta on tuon mustearven ansiota, toivottavasti se olis yhtä ikuinen kuin tuo kuva. Vaikka haalistuu, ei kuitenkaan koskaan lähde kokonaan pois. :)

Miten ihmeessä huomaan olevani taas erään ihmisen kanssa samassa tilanteessa, että puidaan vanhoja asioita ja sitä mitä tehtiin ja mitä jätettiin tekemättä? Miksi mä oon taas altavastaajana siinä tilanteessa? Noh hyvä kysymys, oon niin heikko ja epätoivonen että takerrun tollasiin asioihin liikaa, enkä osaa vaan ohittaa niitä rationaalisesti, varsinkaan viimeöisten unien jälkeen.
Sitäpä saa mitä tilaa, nyt sitten valvoskellaan ahistuksessa ja vatvotaan oikein sitä pahaa oloa ja elätellään turhaa toivoa ja "mitä jos". Ei mitään ja ei jos. Oli ja meni, unohda ja päästä irti ja jatka elämää, niin muutkin tekevät. Myönnä virheesi ja koita olla toistamatta niitä enää (kovin montaa kertaa) uudelleen.

Joo ja huomenta vaan. Pitäisi tänään mennä hulluuslääkärille, kun pää on ihan ding dong(niinkuin Rauno Repomies sanois).
Ahistaa ahistaa ahistaa. En ole hullu, enkä sairas. Olen vain laiska ja läski ja saamaton, miksi en pysty ottamaan itteäni niskasta kiinni? Tulen hyvästä perheestä, mulla oli hyvä lapsuus ja nuoruuskin, miksi mä vaan voi olla niinku muut?
Olla tyytyväinen itseensä ja olla onnellinen siitä mitä on, löytää kiva mies, joka pitäisi minusta sellaisena kun oon ja minä siitä.. Että olisi sellanen työ/koulu/ala joka kiinnostaa, johon ei olisi ikävää mennä ja josta tienaisi niin mukavasti, että tulisi toimeen. Että olisi mukavia normaaleja tasapainoisia ystävyyssuhteita, ilman hyväksikäyttöä tai pelkoa pettämisestä, myös olisi jotain kivoja harrastuksia, joku liikuntajuttu ja jotain luovaa, kävisin niissä ehkä jonkun ystävättären kanssa, tai yksin, mutta en jättäisi kesken ja välillä kävisin shoppailemassa ja matkustelisin.

Ihminen on oman onnensa seppä, sanotaan ja kyllähän se totta on. Ei elämäänsä voi ripustaa kenenkään muiden varaan, tai voi, mutta silloin se on kuin rakentaisi talonsa rantahiekalle..
Ihmissuhteisiin ei oikein voi kauheasti vaikuttaa, joten tarttis varmaan alottaa noista jotka on itsestä kiinni. Mutta ehkä myöhemmin, nyt suurin saavutukseni ja koettelemukseni on selviytyä lekurikäynnistä kunnialla. Pari päivää on ahdistanut niin, että vingahtelen tahattomasti välillä. Se on oikeastaan aika hassua, kuten myös se miten musiikki ja varsinkin tauoton laulaminen on ollut ainoa asia joka on saanut mut vähän rauhoittumaan.

En jaksa kirjoittaa mitään, eikä kyllä ole mitään sanottavaakaan.

Korvenherra etsii piiloaan
Paikkaa jossa voisi vilun unohtaa
Luomakunta ottaa hetken kerrallaan
Ja nyt on lupa sillä tovi uinahtaa
On turha minun rintaa rummuttaa
Mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan